Bellatrix v.d. Liefde

Kutsumanimi: Trina
Rotu, sukupuoli: hollanninpuoliverinen, tamma
Säkäkorkeus, väri: 163cm, musta
Syntymäaika: 01.01.2021, Alankomaat, 6 vuotta
Omistaja: Jasminka Pihlajavaara, VRL-14903
Rekisterinumero: VH21-012-0012 / PKK4368
Koulupainotteinen, VaA
Kasvattaja: Liefde Stud, VRL-14627
Asuu: Rajaseudun Ratsutila

Päiväkirja

Trina on virtuaalihevonen.

Luonnekuvaus

Trina on kenties nimetty sangen ikävän maineen omistavan noidan mukaan, mutta se ei onneksi seuraa esikuvansa jalanjälkiä – ainakaan kovin paljon. Jo nuoresta saakka tamma on ollut itsevarma tapaus, jonka rohkeus kokeilla asioita kääntyy välillä jopa röyhkeydeksi saakka. Siksi se saattaa erityisesti uusien ihmisten seurassa kokeilla rajojaan, mutta sille on suhteellisen helppo muistuttaa, kenellä auktoriteettiasema todellisuudessa onkaan. Trina lähestyy uusia tilanteita, tuttavuuksia ja asioita rohkean uteliaasti, ja on yleensä hälynkin keskellä rauhallinen ja käyttäytyy siivosti.
Trina kulkee talutettaessa nätisti perässä, ja se on helppo hoidettava. Ainoa huomioitava seikka on se, että tamma ei pidä ahtaista tiloista, minkä vuoksi se kannattaa hoitaa sopivan avoimessa tilassa. Kunhan ympärillä on tilaa, musta kaunokainen seisoskelee kiltisti aloillaan ja tyytyy lähinnä torkkumaan. Se ei välttämättä nauti erikoisemmista toimenpiteistä, muttei pistä vastaankaan, vaan hyväksyy kohtalonsa ja toivoo pääsevänsä mahdollisimman nopeasti takaisin oman tarhansa rauhaan. Trina sietää lajitovereitaan, mutta on harvoin niiden ylin ystävä. Koirien ja kissojen kanssa se puolestaan viihtyy.
Tamma on ratsastettaessa herkkä erityisesti istunnalle, ja ottaa erittäin herkästi sivuaskelia, jos ratsastajan tasapaino ei ole kohdillaan. Emältä perityt voimakkaat, erinomaiset liikkeet pääsevät oikeuksiinsa vain määrätietoisen ja osaavan ratsastajan kanssa, sillä Trina antaa parastaan vain silloin, kun selästä osataan pyytää oikein. Ei tamma mieltään osoita, jos ratsastaja ei siinä onnistu – se vain yksinkertaisesti antaa ryhtinsä romahtaa ja tyytyy koikkelehtimaan miten kuten, kunnes toisin käsketään. Se on kuitenkin rohkea ja omalla moottorilla toimiva ratsu, joka tarvittaessa suoriutuu hyvin kouluradoilla. Trina yllättää harvoin äkillisillä liikkeillä, ennemminkin se pyrkii tekemään oman päänsä mukaan rauhallisen pitkäjänteisesti, jos sitä ei kielletä. Se on älykäs ratsu, joka punnitsee eri tilanteet tarkasti: onko nyt järkeä tehdä töitä, vai pitäisikö kuitenkin pikkuriikkisen laiskotella?

Sukutiedot

i. Don Lore old, prn 166cm	ii. Don Zeduan evm, tietoa	iii. Hevonen evm, tietoa
		iie. Hevonen evm, tietoa
	ie. Carentina evm, tietoa	iei. Hevonen evm, tietoa
		iee. Hevonen evm, tietoa
e. Caryatid kwpn, m 170cm	ei. Lance M evm kpwn, trn 169cm	eii. Sterwood Jack evm kwpn, rn 167cm
		eie. Wild Sky evm kwpn, m 165cm
	ee. Rowena I evm kwpn, m 175cm	eei. Landetto evm kwpn, rn 170cm
		eee. Misostara evm kwpn, m 168cm

Kilpailukalenteri

Villit kilpailut
VRL:n alaiset
Näyttelyt
Saavutukset

02.12.2021 -

Kultasaaren kartano, Avajaiskilpailut - HeB - 14/14 (46,786%)

27.06.2022 -

Kultasaari Cup - HeA - 16/50 (68,929%)

03.09.2022 -

Kultasaari Cup - HeA - 42/49 (58,571%)

22.10.2022 -

Kultasaari Cup - HeA - 17/27 (63,929%)

21.01.2023 -

Minicup - VaB - 21/30 (62,593%)

18.02.2023 -

Minicup - VaB - 3/30 (78,148%)

18.03.2023 -

Minicup - VaB - 3/30 (80,000%)

26.03.2023 -

Kultasaaren kartano, ulkokauden avajaiset - VaB - 15/21 (59.047%)

08.05.2023 -

Hannaby Hanami Week - VaB - 3/49 (72,003%)

01.06.2023 -

Summer Palooza - VaB - 1/30 (84.457%)

10.06.2023 -

Seppele Cup - VaB - 2/25 (69.268%)

17.06.2023 -

Åland Weekend - VaB - 7/46 (67.033%)

23.06.2023 -

Sommersolverv 2023 - VaB - 13/30 (63,907%)

22.06.2023 -

Åland Weekend - VaA - 3/40 (67.317%)

26.08.2023 -

Kultasaari Cup - VaA - 9/24 (67.125%)

23.09.2023 -

Åland Weekend - VaA - 18/49 (64.803%)

02.03.2024 -

Käkiharjut - VaA - 23/25 (51.540%)

21.07.2024 -

Saura Summer Dressage - VaA - 27/34 (53,354%)

03.08.2024 -

Komia Dressage - VaA - 5/55

10.08.2024 -

Guldholm Summer Festival - VaA - 49/54 (52.524%)

24.08.2024 -

Mångata Gårdin avajaiset - VaA - 2/12 (88.067%)

24.08.2024 -

Seppele Cup - VaA - 2/25 (68.243%)

07.09.2024 -

Solgården Slottin avajaiset - VaA - 13/39

15.09.2024 -

Vaahterapolku - VaA - 22/25 (55.161%)

26.10.2024 -

Spooky Games - VaB - 11/34 (72.828%)

06.12.2024 -

Dressage Masters - VaA - 16/38 (75.411%)

29.03.2025 -

Kultasatula 2025 - VaA - 10/12 (56.509%)

02.08.2025 -

Komia Dressage - VaA - 16/41

16.08.2025 -

Guldholm Summer Festival - VaA - 41/58 (59.851%)

05.09.2025 -

Pikku Cup, osakilpailu 1. - 120cm - 15/23 (64.185%)

03.10.2025 -

Pikku Cup, osakilpailu 2. - 120cm - ?/?

Kisannut porrastetuissa kouluratsastuksessa loppuun saakka: 3916.75p - vaikeustaso 08/07

Tarkemmat pisteet nähtävissä rekisterisivulla.

15.10.2021

Järnby - Rakenne: Puoliveritammat - tuom. Anne: EO-sert

17.12.2021

Green Mage - Rakenne: Lämminveriset - tuom. Marjahilla: EO-sert

19.12.2021

Seppele - Rakenne: Lämminveriset - tuom. Pölhö: HY

15.02.2022

Hiekka-ahon Hevostalli - Muu kuva: Talvikuva - tuom. Jassu L.: KP_[1]

20.02.2022

Vaahterapolku - Rakenne: Hevostammat - tuom. aksu: HY

10.04.2022

Stal Felis - Rakenne: Puoliveritammat - tuom. Anne: EO-sert

11.05.2022

Hiekka-ahon Hevostalli - Rakenne: Hevostammat - tuom. Anne: HY

20.09.2023

Gren & Gaertner - Muu kuva: maneesissa - tuom. Helga: KP, EM: Söpöys

09.10.2024 -

PKK - Muu kuva: Tanssi - tuom. ScrewDriver: LKV, KP, EM: Liike_[2]

[1]: “Hieno, talvinen maastokuva, jonka tausta henkii talvifiilistä! Värimaailma on mukavan utuinen ja harmoninen, ja kuvassa on mukavaa leikittelyä syvyysvaikutelman osalta. Kaksikon höyryävät hengitykset ovat kiva talvinen yksityiskohta.”

[2]: "Tässä piirroksessa on liike ja tanssinomaiset elementit saatu erinomaisesti esiin. Ratsukko on keskittynyt, mutta selkeästi tasokas ja tietää mitä tekee; priima varusteet kiiltävät, hevosen harja ja häntä hulmuavat piruetissa. Tähän sopisi taustaksi jotain vielä yksinkertaisempaakin - dramaattinen tummuus ja valon linjat ratsukon ympärillä. Kaunista värien sekä tekstuurin käyttöä ja hieno kokonaisuus!"

Finest 04/2024

Galleria

Päiväkirja

11.04.2023 - Yhteinen sävel - Kirjoittanut Mircea

Jasminka iloitsi hiljaa mielessään huomatessaan, että päivän tunnit pidettäisiin kentällä. Se tarkoitti sitä, että maneesissa olisi luultavasti tilaa treenata. Hän oli saapunut tallille hiukan huonoon aikaan, sillä päivän alkeiskurssille osallistuvat olivat juuri laittamassa hevosiaan valmiiksi. Paikalla pyöri siis avuttomia lapsosia avustajineen, eikä tallin käytävillä saanut olla rauhassa. Jasminka pujotteli hapan ilme naamallaan ulos tallista noutamaan Trinan tarhasta. Tamma oli sopeutunut tallille hyvin, eikä sitä tuntunut harmittavan ihmisten suurempi määrä verrattuna edelliseen asuinpaikkaan. Jasminkalle tehtävä oli hiukan haastavampi. Hän alkoi salaa olla äitinsä kanssa sitä mieltä, että ratsastuskouluun muuttaminen ei ollut ehkä paras idea. Toisaalta tähän mennessä hän ei ollut huomannut Rajaseudun ratsutilassa mitään muuta ongelmaa kuin sen, että siellä oli ihmisiä – ja ihmisiä ei valitettavasti päässyt pakoon missään. Jasminkan ei tarvinut edes kutsua Trinaa, sillä tamma kiiruhti iloisesti vastaan ihan omia aikojaan. Sillä taisi olla hiukan ikävä seuraa, sillä tarhakaveri Gwen oli ilmeisesti haettu jo aiemmin tuntia varten.

Jasminkalla ei mennyt kauankaan hoitaa Trina valmiiksi ratsastusta varten. Tamma oli selvästi hyvällä tuulella, sillä se kuikuili vain tyytyväisenä ympärilleen eikä nostanut vastalauseita mistään toimenpiteestä. Ei sillä, että se yleensäkään olisi hoitotoimenpiteistä välittänyt. Trinan kanssa oli aina ollut enemmän ongelmia selästä käsin. Osa ongelmista meni vielä tamman nuoren iän piikkiin, mutta yhteistä taivalta alkoi olla takana lähemmäs kaksi vuotta ja Jasminka oli kyllästynyt siihen, että edelleen heidän välillään tuntui hiertävän jokin. Trina ei ollut varsinaisesti vaikea hevonen, mutta sen kanssa sai tehdä todella töitä, että syntyi hyvää jälkeä. Tammalla oli liikaa itsevarmuutta ja usein sen seurauksena liikaa vauhtia, joka ei etenkään koulukentillä ollut hyvä asia. Jasminka tiesi kuitenkin, että edistystäkin oli tapahtunut. Hyviä hetkiä oli enemmän kuin huonoja, ja kaksista viime kisoista oli tullut ensimmäisiä kertoja mukaan palkintosijat. Trina jaksoi nykyään keskittyä paremmin, ja Jasminka alkoikin olla sitä mieltä, että enemmän petrattavaa taisi olla hänessä itsessään. Kuun lopussa odottivat seuraavat kisat, jonne viimeinkin, hitaasti mutta varmasti löytyvää yhteistyötä päästäisiin koettamaan. Se vaatisi kuitenkin treeniä, tai muuten Jasminka ei kehtaisi ratsastaa Kultasaaren radalle mustan prinsessansa kanssa.

Maneesissa ei ollut ketään. Ulkona oli pilvinen, mutta yllättävän lämmin päivä, joka oli houkutellut niin tuntilaiset kuin varmaan muitakin ratsastamaan ennemmin ulkosalla. Jasminka nousi Trinan selkään ja kannusti sen käyntiin. Tamma tuntui alusta asti hyvin rennolta, vaikkakin innokkaalta. Lämmitellessään ratsuaan Jasminka oli kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen, sillä hiljainen maneesi tuntui edesauttavan tamman keskittymiskykyä. Jasminka oli erityisen iloinen siitä, että tällä kertaa hänen äitinsä ei roikkunut maneesin reunalla kommentoimassa ja hiillostamassa. Vanhemmat asuivat nykyään sen verran lyhyen ajomatkan päässä, että äiti oli jo kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä ajellut tallille tutkimaan Rajaseutua ja arvostelemaan tyttärensä ratsastusta. Tällä kertaa äidin ahdistavan katseen puuttuminen ja sekä ratsastajan että hevosen oikea asennoituminen johtivat kuitenkin parhaimpaan treeniin, joka kaksikolla oli hetkeen ollut. Trinan askelista löytyi se lennokkuus ja puhtaus, joka oli aina ollut nähtävissä sen emän askelissa. Jasminka ei voinut olla hymyilemättä itsekseen hiukan. Tältä sen pitikin tuntua – ikään kuin hän ja Trina olisivat tanssineet saman sävelmän lumoissa ilman virheitä. Tunne oli harvinainen, sillä yleensä yhteisen sävelen löytyminen vaati runsaasti enemmän aikaa ja työtä. Paine tuntui hälvenevän Jasminkan rinnan ympäriltä. Jos hän vain saisi Trinan tanssimaan tällä tavalla Kultasaaren kentällä, hän voisi odottaa hyvää tulosta.

29.04.2025 - Kevätmaasto - kirjoittanut Mircea

Jasminka painoi otsansa Trinan kaulaa vasten ja huokaisi syvään. Hän kirosi muutaman viikon takaista itseään, joka oli hetken mielijohteesta päättänyt osallistua Rajaseudulla järjestettävälle maastoretkelle. "Hyvä tapa tutustua maastoihin. Eikä se varmasti niin kamalaa ole, eihän kenellekään ole pakko edes puhua!" Näin Jasminka oli itselleen uskotellut kirjoittaessaan nimensä ilmoittautuneiden listaan. Nyt ajatus tuntui kuitenkin aika hirveältä: mukaan oli lähdössä yhdeksän muuta ratsukkoa, eikä Jasminka oikeastaan tuntenut heistä ketään, ellei etunimien hataraa muistamista laskettu. Kello alkoi olla varttia vaille kaksitoista, ja Jasminka tiesi, että hänen pitäisi siirtyä pihamaalle etsimään paikkansa hevosletkassa. Hän yritti saada itsensä oikeaan mielentilaan. Ulkona oli aurinkoista ja suhteellisen lämmintä, vaikka oli vasta huhtikuun loppu. Trina ja hän voisivat nauttia kevätsäästä, vaikka se vaatikin muiden ihmisten sietämistä.

Jasminka loihti kasvoilleen neutraalin viileän ilmeen ja talutti Trinan perässään ulos tallista. Aurinko heijastui Trinan mustasta karvasta saaden sen kiiltämään kauniisti. Aamun puunaus ei ollut mennyt täysin hukkaan. Jasminka nousi Trinan selkään kevyellä heilautuksella ja jäi katselemaan muita osallistujia arvioivin silmin. Matin ja Veran lisäksi hän tunnisti Katan ja Idan: heihin tuli törmäiltyä lähes päivittäin, sillä heidän yksärinsä majoittuivat Trinan karsinan vieressä. Myös vaaleatukkainen Nelli oli Rajaseudulta tuttu kasvo, mutta muita Jasminka ei tunnistanut. Kaikkien ollessa valmiina Jasminka löysi paikkansa jonon kärkipäästä. Hän kuunteli Matin ohjeet tyynin katsein. Trina oli suhteellisen maastovarma hevonen, eikä hän sen puolesta epäröinyt lähteä tälle maastoretkelle. Enemmän Jasminka epäili omaa kykyään sulautua muiden ratsastajien sekaan. Syvällä sisimmässään hän kuitenkin tiesi, että hänen oli pakko jossakin vaiheessa löytää paikkansa tallilaisten joukossa, ja ehkä jopa tutustua joihinkin heistä.

Liikkeelle lähdön jälkeen Jasminka keskittyi pitämään Trinan aloillaan. Edellä ratsastavalla Nellillä oli hiukan vaikeuksia kirjavan Aire-tamman kanssa, ja Trina tuntui nappaavan tammalta itselleen muutaman kierroksen. Se ei kuitenkaan aiheuttanut pahempia ongelmia, ja matka taittui pitkään rauhallisesti askellajien vaihtumisesta huolimatta. Seuraava aavistuksen jännittävä hetki koitti, kun oli aika ylittää silta Kulojoen ylitse. Trina epäröi ennen kuin suostui asettamaan kavionsa sillan puupinnalle. Se ylitti sillan lopulta nopein mutta pikkuruisin askelin, joka näytti taatusti hassulta. Jasminkakaan ei voinut mitään sille, että suupieleen ilmaantui hymynhäive. Trina heilutteli päätään kuin osaamatta päättää, mitä mieltä se oli itse omasta suorituksestaan. Jasminka kehaisi sitä hiljaa hyvästä suorituksesta – he eivät olleet aiemmin ylittäneet tämänkaltaisia siltoja.

Pellolla avautuva laukkamahdollisuus sai Trinan innostumaan, mutta Jasminka oli sen kanssa samaa mieltä siitä, että laukkapätkät olivat maastoilun parhaita puolia. Hän antoi Trinan laukata vapautuneesti, pitäen kuitenkin huolta siitä, ettei vauhti äitynyt liian kovaksi. Hiljentäessään jälleen vauhtia Jasminka antoi hymyn levitä koko kasvoille. Tällaisessa kevätsäässä ei voinut olla liian vakavana. Tähän mennessä sekä hän että Trina olivat selvinneet loistavasti. Hän oli jopa uskaltautunut vaihtamaan joitakin sanoja niin edellä ratsastavan Nellin kuin takana tulevan Aifricinkin kanssa. Oranssitukkainen Aifric oli aivan uusi tuttavuus Rajaseudun ulkopuolelta, ja tämän alta löytyi erikoinen BESH-rotuinen puoliverinen Sissi. Laavulla pidetyn evästauon ajan Jasminka päätyi kuuntelemaan Aifricin juttuja kansainvälisiltä kisareissuilta ja Sissin varsoista.

Vältettyään onnistuneesti maastoesteet kotimatkalla ja pidettyään Trinan loppumatkankin ruodussa, Jasminka pakeni tallin hämärään miltei heti tallille saapumisen jälkeen. Hän oli saanut aimo annoksen kevätaurinkoa, raikasta ilmaa ja sosiaalisuutta, ja kaipasi omaa rauhaa. Sitä ei toki ihan vielä ollut tarjolla, sillä muutkin ratsukot valuivat talliin iloisen puheensorinan seurauksena. Jasminka hoiti Trinan vaiti kuntoon. Vaikka hänen sosiaalinen energiansa oli lopussa, hän ei voinut olla myöntämättä hiljaa itselleen, että maastoretkelle lähteminen oli ollut ihan hyvä idea. Se oli ollut hyvää vastapainoa hikisille koulutreeneille, ja muutenkin.. ehkä kaikki rajaseutulaiset eivät olleet niin kamalia.

19.01.2025 - Istuntaklinikka, päivä 1 - Kirjoittanut Mircea

Jasminka käänteli kasvojaan Kultasaaren tallin vessan peilin edessä silmäillen peilikuvaansa arvioivasti. Hän oli Trinan valmisteltuaan kiiruhtanut vessaan tarkistamaan kevyen meikkinsä ja korjaamaan hiuksensa, sillä Donna Tannfieldin eteen ei menty kuin täydellisen viimeisteltynä. Muiden valmennukseen osallistuvien mielipiteillä ei ollut niin väliä, sillä he tuskin olisivat Jasminkaa tärkeämpiä. Hän pyyhkäisi viimeisetkin vaaleanruskeat hiuskiehkurat niille määrätyille paikoille (reunustamaan elegantisti kasvoja), ja vilkaisi rannekelloaan. Oli aika suunnata maneesiin, ja näyttää kaikille, miten Donnaan tehdään vaikutus.

Maneesissa ei ollut vielä kuin pari ratsukkoa, kun Jasminka talutti Trinan sisään. Hän ei vaivautunut kiinnittämään muihin juuri huomiota, vaan keskittyi tarkistamaan, että Trinan sininen satulahuopa oli täysin suorassa. Sen sävy oli tietysti yks yhteen Jasminkan takin kanssa. Jasminka katseli kuitenkin vaivihkaa kiiltäväksi puunatun hevosensa takaa Donna Tannfieldia, joka seisoi kärsimättömän näköisenä maneesin keskellä ja vilkuili kelloa vähän väliä. Jasminka oli salaa tyytyväinen siihen, että oli ainakin ajoissa useampaan muuhun osallistujaan verrattuna. Hän kapusi tottuneesti Trinan selkään, ja asettui odottelemaan valmennuksen alkamista selkä suorassa ja leuka ylhäiseen kulmaan kohotettuna.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Trina oli vieraillut Kultasaaren maneesissa. Kenties siksi se seisoi yllättävänkin rauhallisena aloillaan, ja omistajansa tavoin jätti muut paikallaolijat lähes kokonaan huomiotta. Jasminka oli kuitenkin välinpitämätön vain näennäisesti. Hän pyyhki olemattomia pölyhiukkasia kalliiden ratsastushousujensa reisiltä, ja silmäili vaivihkaa muita osallistujia. Donnan pyytäessä kaikkia esittäytymään vuorollaan, hän sai tilaisuuden katsoa jokaista ihan suoraan ja arvioida, olisiko joku heistä kenties sopivaa seuraa.

“Hei, oon Jasminka Pihlajavaara”, Jasminka aloitti oman vuoronsa, ja kirosi hiljaa mielessään sitä, että ensimmäisen sanan kohdalla ääni ei kantanutkaan kunnolla.

Hän karautti kurkkuaan ja jatkoi:

“Ja tämä tässä on Trina, seitsemänvuotias kouluratsu, jonka kanssa ollaan tällä hetkellä Vaativa A -tasolla. Yhdessä ollaan kisattu nyt pari vuotta, mutta aina on kuitenkin parannettavaa. Täällä ollaan etsimässä apuja ennen kaikkea istuntaan.”

Jasminkaa inhotti hiukan lausua ääneen se tosiasia, että parannettavaa löytyi. Hän tiesi kyllä, että se piti paikkaansa, varsinkin ratsastuksessa, mutta kotoa jäänyttä “täydellisyys ennen kaikkea” -asennetta oli vaikea karistaa. Tehtävän alettua hän ohjasi Trinan oikealle pääty-ympyrälle, ja yritti karistaa mielestään kaiken muun paitsi sen, mitä Donna ohjeisti.

20.01.2025 - Istuntaklinikka, päivä 2 - kirjoittanut ladybug

Toisena päivänä vuorossa oli ratsun vaihto ja Lenalle ratsuksi valikoitui kaunis hollanninpuoliveritamma, Trina. Lena oli ihastellut tammaa jo eilisessä valkussa ja olikin oikein iloinen, kun pääsi itse sen selkään. Hoitotoimenpiteet sujuivat hyvin eikä tamma turhaan hötkyillyt. Kun maastakäsin tehtyjen alkukäyntien jälkeen, Lena lopulta pääsi sinne selkään, oli tunne kotoisa.

“No, etpäs sinä ole sen erilaisempi kuin Ginnykään”, huokaisee Lena helpottuneesti tammalle.

Lena kuitenkin huomaa heti töihin päästyä, että Trina on vielä tarkempi istunnasta kuin Ginny, mutta se vain näyttää sen hienovaraisemmin. Takaosakäännökset sujuvat hyvin, sillä Lena saa Trinan liikkumaan hyvässä muodossa aktiivisesti ja Trina kokoaa hyvin. Liike takaosakäännösten ulkopuolella taas on melkoista hoipertelua.

“Pitkät kyljet, Lena”, Donna muistuttaa kentän keskeltä.

Lena parhaansa mukaan yrittää saada oman istuntansa suoraan ja ravissa tamma alkaakin liikkumaan jo hieman suoremmin.

“No niin, otetaan välikäynnit”, Donna julkistaa.

“Noh Lena, ei suju ihan niin hyvin kuin oman hevosen kanssa”, Donna tokaisee Lenalle, kun käy ratsukoita läpi yksi kerrallaan.

“Kokeillaanpa sellaista peruskorjausta, että otat välikäyntien ajaksi jalat pois jalustimista ja haet kyljet ojoon, ennen kuin jatketaan”, Donna neuvoo.

Sitten päästäänkin jo jatkamaan hommia. Valmennuksen toisella puolella keskitytään laukkatyöskentelyyn. Laukka paljastuukin helpommaksi askellajiksi työstää kuin käynti tai ravi. Trinalla ei ole ihan niin paljoa aikaa reagoida istunnan heilahteluihin, jolloin tamma laukkaa suorempana ja vastavuoroisesti, kun Trina laukkaa suorempana, ei Lenan istunta heilu niin paljon. Trina kokoaa kuin ajatuksesta, kun Lena tiivistää istuntaa ja laukkavoltit sujuvatkin erinomaisesti. Trina on täysin avuilla, taipuu kauniisti ja voltit ovat täysin tasapainossa.

Loppuraveissa päästään vielä työstämään puomien avulla askelpituutta. Loppuraveissa Trina vasta alkaa kunnolla näyttämään taitojaan, kun Lena vihdoin saa tamman rehellisesti avuille ja liikkumaan selän läpi. Trina jopa alkaa tarjoamaan passagea puomeilla.

“Hyvä Lena! Nyt näyttää hienolle”, Donnakin pääsee kehumaan.

Lena huokaisee, siirtää tamman käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Vaikka Trina muistuttikin Ginnyä, ei Trinan ratsastaminen lopulta ihan niin yksinkertaista ollut. Samojen ongelmien kanssa Lena sai kamppailla kuin Ginnynkin kanssa ja vaikka koko valmennuksen ajan Trina liikkuikin ihan kivasti, laittoi Trina vasta loppuraveissa vaihteen kunnolla silmään.