Fn, FF, EV-I
|
Cha Ching
Kutsumanimi: Sissi, brittien suussa Cici
Rotu, sukupuoli: westfalen, tamma Säkäkorkeus, väri: 167cm, rautias Syntymäaika: 27.04.2024, Saksa, 4v Omistaja: Mircea VRL-14903 Rekisterinumero: VH24-048-0007 / PKK5707 Estepainotteinen, koulutuksessa, tavoite 160cm Kasvattaja: Josefina Rosengård Alsila, VRL-05265 Sissi on virtuaalihevonen.
|
Luonnekuvaus
Saksassa syntynyt Cha Ching on Josefinan oma kasvatti. Se polveutuu saksalaisista ratsukantakirjoista: westfalen-, hannover- ja trakehnersukulinjat yhdistyvät tässä puoliveritammassa. Cha-Ching on viimeistä piirtoaan myöten estevarsan perikuva. Sen vanhemmat ovat vielä nuori lupaus -osaston hevosia, mutta isän emä ja emän isä ovat menestyneet kansainvälisissä 160-luokissa ja 140-tasoa nyt kilpailevan emän emän saavutuksiin lukeutuvat sijoitukset seitsemänvuotiaana Power Jumpin tuotos- ja arvoluokassa. (Kirjoittanut VRL-05265.)
Sissi muistuttaa siroa keijukaista keveine askelineen ja eloisine ilmeineen. Se on energinen tamma, joka on rakastaa esteiden yli liihottelua. Sissi suostuu yleensä yhteistyöhön ihmisten kanssa, eikä haasta riitaa lajitovereidenkaan kanssa. Sississä on paljon herkkyyttä, joka näkyy niin jo hyvin pieniin eleisiin reagoimisella kuin nopeina ja suurina reaktioina silloin, kun se säikähtää jotakin. Sangen arka tamma tarvitseekin varman ja osaavan käsittelijän, joka kykenee rauhoittamaan sen esimerkiksi vilkkailla kisapaikoilla.
Sissi seuraa talutettaessa kiltisti perässä, ja hoidettaessa seisoo nätisti aloillaan. Jos hoitotoimenpiteissä kestää sen mielestä turhan kauan, se saattaa ruveta etsimään tekemistä tutkimalla hoitajan taskuja tai yrittämällä selvittää, miten solmut saa auki. Tamma ei kuitenkaan hätkähdä erikoisempiakaan toimenpiteitä, ja käyttäytyy myös kuljetettaessa siivosti. Se ei tykkää olla pitkiä aikoja yksin, vaan rupeaa tietyn ajan jälkeen kaipaamaan ystäviä, olivat ne sitten ihmisiä tai eläimiä.
Ratsastettaessa Sissi on kivan energinen ja nopeajalkainen ratsu. Se suorittaa monimutkaisetkin tehtävät mukisematta ja mielellään, mutta tarvitsee ratsastajan, joka huomioi sen herkkyyden ja tuen tarpeen. Esteillä Sissi on erityisen näppärä, sillä se on ketterä ja nopea tamma hyvällä hyppytyylillä. Se nauttii selkeästi esteistä, ja saattaa joskus unohtaa kuunnella ratsastajan ohjeita sataprosenttisesti keskittyessään vain kiiruhtamaan seuraavalle esteelle. Se yrittää aina parhaansa, ja nauttii huomiosta.
Sissi toimii kohtuullisen hyvin myös sileällä, vaikkei osaakaan kovin ihmeellisiä kiemuroita. Maastoilusta se pitää niin pitkään, kun mukana on joku kaveri, johon voi turvautua pelottavan muovipussin tai jännittävän muurahaiskeon kohdalla. Tamman kanssa saa olla valppaana lähes jokaisessa ympäristössä, sillä se näkee joskus mörköjä kirkkaassa auringonpaisteessakin tai tutun karsinan nurkassa. Yleensä se on kuitenkin mukava tamma, jonka kanssa voi tavoitella korkeimpienkin esteiden yli.
Sissi muistuttaa siroa keijukaista keveine askelineen ja eloisine ilmeineen. Se on energinen tamma, joka on rakastaa esteiden yli liihottelua. Sissi suostuu yleensä yhteistyöhön ihmisten kanssa, eikä haasta riitaa lajitovereidenkaan kanssa. Sississä on paljon herkkyyttä, joka näkyy niin jo hyvin pieniin eleisiin reagoimisella kuin nopeina ja suurina reaktioina silloin, kun se säikähtää jotakin. Sangen arka tamma tarvitseekin varman ja osaavan käsittelijän, joka kykenee rauhoittamaan sen esimerkiksi vilkkailla kisapaikoilla.
Sissi seuraa talutettaessa kiltisti perässä, ja hoidettaessa seisoo nätisti aloillaan. Jos hoitotoimenpiteissä kestää sen mielestä turhan kauan, se saattaa ruveta etsimään tekemistä tutkimalla hoitajan taskuja tai yrittämällä selvittää, miten solmut saa auki. Tamma ei kuitenkaan hätkähdä erikoisempiakaan toimenpiteitä, ja käyttäytyy myös kuljetettaessa siivosti. Se ei tykkää olla pitkiä aikoja yksin, vaan rupeaa tietyn ajan jälkeen kaipaamaan ystäviä, olivat ne sitten ihmisiä tai eläimiä.
Ratsastettaessa Sissi on kivan energinen ja nopeajalkainen ratsu. Se suorittaa monimutkaisetkin tehtävät mukisematta ja mielellään, mutta tarvitsee ratsastajan, joka huomioi sen herkkyyden ja tuen tarpeen. Esteillä Sissi on erityisen näppärä, sillä se on ketterä ja nopea tamma hyvällä hyppytyylillä. Se nauttii selkeästi esteistä, ja saattaa joskus unohtaa kuunnella ratsastajan ohjeita sataprosenttisesti keskittyessään vain kiiruhtamaan seuraavalle esteelle. Se yrittää aina parhaansa, ja nauttii huomiosta.
Sissi toimii kohtuullisen hyvin myös sileällä, vaikkei osaakaan kovin ihmeellisiä kiemuroita. Maastoilusta se pitää niin pitkään, kun mukana on joku kaveri, johon voi turvautua pelottavan muovipussin tai jännittävän muurahaiskeon kohdalla. Tamman kanssa saa olla valppaana lähes jokaisessa ympäristössä, sillä se näkee joskus mörköjä kirkkaassa auringonpaisteessakin tai tutun karsinan nurkassa. Yleensä se on kuitenkin mukava tamma, jonka kanssa voi tavoitella korkeimpienkin esteiden yli.
Sukutiedot
|
i. Catchin' Los Angelez westf, 168cm, m |
ii. Calabasas westf, 166cm, tprn | |
|
ie. Livin' Las Vegas hann, 169cm, trt KTK-II, Fn, PP-MVA | ||
|
e. Princesa trak, 165cm, vrt KTK-kelp. |
ei. Oberon Fuchs trak, 170cm, rn KTK-II, Fn | |
|
ee. Pisanji trak, 158cm, rtkm PP-MVA-kelp. | ||
Kilpailukalenteri
Ei vielä kilpailuja.
PKK Varsaluokat
25.05.2024 - 
M & M Barocco - Kaikki varsat - tuom. jodochus: LKV, EO-sert, EM: Söpöys
M & M Barocco - Kaikki varsat - tuom. jodochus: LKV, EO-sert, EM: Söpöys06.06.2024 - M & M Barocco - Varsat - tuom. jodochus: EO-sert
M & M Barocco - Varsat - tuom. jodochus: EO-sert13.06.2024 - Blacklake - Kaikki varsat - tuom. Valo: EO-sert
Blacklake - Kaikki varsat - tuom. Valo: EO-sertPKK Varsaluokat
PKK Rakenneluokat
PKK Muu kuva -luokat
[1]: "Vau, miten hienosti toteutettu kuva! Väritys on todella upea, ja lisäksi kuvasta löytyy ihanan paljon yksityiskohtaisia halloween-aiheisia elementtejä luudasta mustaan kissaan ja kurpitsaan. Piirrostyylisi on todella kaunis!"
06.06.2024 - M & M Barocco - Varsat - tuom. jodochus: EO-sert
M & M Barocco - Varsat - tuom. jodochus: EO-sert13.06.2024 - Blacklake - Kaikki varsat - tuom. Valo: EO-sert
Blacklake - Kaikki varsat - tuom. Valo: EO-sertPKK Rakenneluokat
16.04.2025 - 
Arrowhill - Rakenne: Puoliveritammat - tuom. Ainu: HY
Arrowhill - Rakenne: Puoliveritammat - tuom. Ainu: HY02.06.2025 - Tagetes - Rakenne: Tammat - tuom. jodochus: EO-sert, EM: Tekniikka
Tagetes - Rakenne: Tammat - tuom. jodochus: EO-sert, EM: Tekniikka09.06.2025 - Krekilänkulma - Rakenne: Puoliveritammat - tuom. Khaos: EO-sert
Krekilänkulma - Rakenne: Puoliveritammat - tuom. Khaos: EO-sert22.06.2025 - Krekilänkulma - Rakenne: Puoliveritammat - tuom. ScrewDriver: EO-sert
Krekilänkulma - Rakenne: Puoliveritammat - tuom. ScrewDriver: EO-sertPKK Muu kuva -luokat
[1]: "Vau, miten hienosti toteutettu kuva! Väritys on todella upea, ja lisäksi kuvasta löytyy ihanan paljon yksityiskohtaisia halloween-aiheisia elementtejä luudasta mustaan kissaan ja kurpitsaan. Piirrostyylisi on todella kaunis!"
Finest Foal (12/2024)
Finest (07/2025)
EV-I: 8+5+4+5+2+9 = 33p (09/2025)
Galleria
Päiväkirja
Huhtikuun lopussa, 2024 — Kirjoittanut VRL-05265:
Huhtikuun lopussa, 2024 — kirjoittanut VRL-05265:
Ensin Josefina näkee vilauksen Rasmuksen kasvoista heilahtavalla videopuhelulla. Sitten kuva vakautuu. Mies hymyilee. Josefina hymyilee. On mukava nähdä toista, edes videon välityksellä.
"Arvaa mitä", Rasmus aloittaa ja hänen hymynsä syvenee. "Oli paras mahdollinen päivä tulla käymään täällä Debbien luona. Katsopa kuka täällä on."
Hetkessä etukamera on vaihtunut takakameraan. Josefina näkee karsinan, ja kun Rasmus osoittaa kameralla puolioven yli, hän tunnistaa hevosen: se on hänen oma Seransa, nelivuotiaaksi kääntynyt Pisanjin jälkeläinen, joka on saanut jäädä Saksaan asumaan, kunnes olisi aika ryhtyä tosissaan kouluttamaan sitä ratsuksi. Serasta tulee Josefinalle seuraava kilpahevonen — Granni on jo siirtynyt siitostammaksi, Piki on 9-vuotias, ja uraa täytyy ajatella Pikin aktiivivuosia pidemmällekin. Kun Piki alkaa lähennellä eläkevuosia aktiivikisaamisesta, on Sera jo valmis isoihin luokkiin.
Mutta nyt raudikkotammalla on vielä muita tehtäviä edessään ennen matkaa Suomeen.
"Sera varsoi aamuyöllä. Täällä on ihan tuore varsa. Tamma", Rasmus kertoo, ja Josefinaa melkein itkettää ilosta.
"Tammavarsa! Ja se on terve?"
"Terve on. Kaikki meni hyvin. Sera oli kuin kokeneempikin emätamma, varsoi ongelmitta ja otti varsan heti hoidettavaksi. Tämä on ihan emänsä kopio, paitsi sukat taitaa olla vain takana", Rasmus sanoo.
"Ihan kuin isällään sitten", Josefina muistaa. "Väri emältä, sukat isältä. Ja ihana läsi."
"Katsotaan keneltä se saa luonteensa. Toivottavasti ei Oberonilta", Rasmus viittaa varsan oikukkaaseen isoisään, ja Josefina naurahtaa.
Seran ja varsan näkeminen piristää Josefinan päivää. Häntä on jännittänyt varsominen ja se, ettei hän itse ole sitä näkemässä. Debbie Fischer on tietysti ammattilainen, ja kaksikko on hyvässä hoidossa.
"Pitää kyllä mahduttaa kesään joku Saksan reissu, että mäkin pääsen katsomaan niitä ihan livenä", Josefina suunnittelee.
"Niin pitää", Rasmus sanoo. "Joe on jo tivannut, milloin me tullaan, ja meillä se tarkoittaa kuulemma sua. Mun naaman katselu ei ole yhtä ilahduttavaa. Ja pomokin kyseli sun kuulumisia."
"Hyväähän mulle kuuluu", Josefina sanoo hyväntuulisena. "Mutta pistetään reissu suunnittelupöydälle. Kai me joku saadaan tallia hoitamaan. Mä haluan ehdottomasti päästä rapsuttelemaan Seraa. Joachimia en aio rapsuttaa."
"Se saattaa rapsuttaa sua", Rasmus päästää vitsin suustaan, ja Josefina on hänen huumorilleen kiitollisin mahdollinen yleisö ja nauraa vähän ääneenkin.
"Sano terveisiä. Ja ota mulle kuvia varsasta, ja Serasta."
"Otan. Ja videoitakin. Täällä on niin huikea sää, että ne kuulemma käy kohta jo ulkona."
Josefina ei malta odottaa kuva- ja videomateriaalia Seran ja varsan yhteisestä ensiulkoilusta.
Ensin Josefina näkee vilauksen Rasmuksen kasvoista heilahtavalla videopuhelulla. Sitten kuva vakautuu. Mies hymyilee. Josefina hymyilee. On mukava nähdä toista, edes videon välityksellä.
"Arvaa mitä", Rasmus aloittaa ja hänen hymynsä syvenee. "Oli paras mahdollinen päivä tulla käymään täällä Debbien luona. Katsopa kuka täällä on."
Hetkessä etukamera on vaihtunut takakameraan. Josefina näkee karsinan, ja kun Rasmus osoittaa kameralla puolioven yli, hän tunnistaa hevosen: se on hänen oma Seransa, nelivuotiaaksi kääntynyt Pisanjin jälkeläinen, joka on saanut jäädä Saksaan asumaan, kunnes olisi aika ryhtyä tosissaan kouluttamaan sitä ratsuksi. Serasta tulee Josefinalle seuraava kilpahevonen — Granni on jo siirtynyt siitostammaksi, Piki on 9-vuotias, ja uraa täytyy ajatella Pikin aktiivivuosia pidemmällekin. Kun Piki alkaa lähennellä eläkevuosia aktiivikisaamisesta, on Sera jo valmis isoihin luokkiin.
Mutta nyt raudikkotammalla on vielä muita tehtäviä edessään ennen matkaa Suomeen.
"Sera varsoi aamuyöllä. Täällä on ihan tuore varsa. Tamma", Rasmus kertoo, ja Josefinaa melkein itkettää ilosta.
"Tammavarsa! Ja se on terve?"
"Terve on. Kaikki meni hyvin. Sera oli kuin kokeneempikin emätamma, varsoi ongelmitta ja otti varsan heti hoidettavaksi. Tämä on ihan emänsä kopio, paitsi sukat taitaa olla vain takana", Rasmus sanoo.
"Ihan kuin isällään sitten", Josefina muistaa. "Väri emältä, sukat isältä. Ja ihana läsi."
"Katsotaan keneltä se saa luonteensa. Toivottavasti ei Oberonilta", Rasmus viittaa varsan oikukkaaseen isoisään, ja Josefina naurahtaa.
Seran ja varsan näkeminen piristää Josefinan päivää. Häntä on jännittänyt varsominen ja se, ettei hän itse ole sitä näkemässä. Debbie Fischer on tietysti ammattilainen, ja kaksikko on hyvässä hoidossa.
"Pitää kyllä mahduttaa kesään joku Saksan reissu, että mäkin pääsen katsomaan niitä ihan livenä", Josefina suunnittelee.
"Niin pitää", Rasmus sanoo. "Joe on jo tivannut, milloin me tullaan, ja meillä se tarkoittaa kuulemma sua. Mun naaman katselu ei ole yhtä ilahduttavaa. Ja pomokin kyseli sun kuulumisia."
"Hyväähän mulle kuuluu", Josefina sanoo hyväntuulisena. "Mutta pistetään reissu suunnittelupöydälle. Kai me joku saadaan tallia hoitamaan. Mä haluan ehdottomasti päästä rapsuttelemaan Seraa. Joachimia en aio rapsuttaa."
"Se saattaa rapsuttaa sua", Rasmus päästää vitsin suustaan, ja Josefina on hänen huumorilleen kiitollisin mahdollinen yleisö ja nauraa vähän ääneenkin.
"Sano terveisiä. Ja ota mulle kuvia varsasta, ja Serasta."
"Otan. Ja videoitakin. Täällä on niin huikea sää, että ne kuulemma käy kohta jo ulkona."
Josefina ei malta odottaa kuva- ja videomateriaalia Seran ja varsan yhteisestä ensiulkoilusta.
Halloween 2024 - kirjoittanut Mircea
Arya oikoi mekkonsa helmoja ja piteli Cicin riimunnarusta kiinni. Varsa seisoi rauhallisena paikoillaan, mutta sen silmät pälyilivät ympäriinsä hiukan hermostuneesti. Lähistöllä Ashley viritti keinovaloa muovisen kurpitsan sisään kiroillen hiljaa hampaidensa välistä, kun homma ei meinannut onnistua. Malin oli juuri saanut lyhdyn kynttilän sytytettyä, ja heilutteli tulitikkua sammuksiin katsellen samalla etsivästi ympärilleen.
"Where did Pippin go?" hän kysyi Aryalta.
Arya osoitti viereisen puun juurelle. Puuta vasten nojaavan luudan vieressä näkyi musta möykky, joka oli tarkemman tarkastelun perusteella Pippin-kissa. Malin huokaisi ja lähti hakemaan kissaa. Ashley sai kurpitsansa valmiiksi ja toi sen Aryalle.
"Are you sure Cici will be able to hold it?" hän kysyi kulmat kurtussa.
"Of course I'm sure. It's not heavy", Arya otti kurpitsan ja ojensi sitä Cicin pientä turpaa kohti.
Tamma kosketti kurpitsaa turvallaan ja käänsi sitten päänsä toiseen suuntaan. Arya kurkotti kättään ja pujotti riimun pois sen päästä. Cici hypähteli kauemmas, juoksi pienen ringin ja tepsutteli sitten takaisin omistajansa luo. Arya hymyili varsan keveille askeleille, ja vilkaisi taivaalle.
"Let's get this over with."
Lue koko tarina täältä!
"Where did Pippin go?" hän kysyi Aryalta.
Arya osoitti viereisen puun juurelle. Puuta vasten nojaavan luudan vieressä näkyi musta möykky, joka oli tarkemman tarkastelun perusteella Pippin-kissa. Malin huokaisi ja lähti hakemaan kissaa. Ashley sai kurpitsansa valmiiksi ja toi sen Aryalle.
"Are you sure Cici will be able to hold it?" hän kysyi kulmat kurtussa.
"Of course I'm sure. It's not heavy", Arya otti kurpitsan ja ojensi sitä Cicin pientä turpaa kohti.
Tamma kosketti kurpitsaa turvallaan ja käänsi sitten päänsä toiseen suuntaan. Arya kurkotti kättään ja pujotti riimun pois sen päästä. Cici hypähteli kauemmas, juoksi pienen ringin ja tepsutteli sitten takaisin omistajansa luo. Arya hymyili varsan keveille askeleille, ja vilkaisi taivaalle.
"Let's get this over with."
Lue koko tarina täältä!
Myöhemmin - kirjoittanut VRL-05265
On kulunut vuosia siitä, kun Josefina ja Rasmus ostivat tilansa. Silloin he olivat Rosengård ja Alsila — tänään Rosengård Alsiloita kumpainenkin. Aika menee eteenpäin vinhaa vauhtia ja arjessa asiat vain tapahtuvat, hetki hetken perään ja toimi toimen jälkeen. Josefinalla ei useinkaan ole aikaa pysähtyä tarkastelemaan ajankulkua. Se juoksee eteenpäin ja hän sen mukana.
Eräänä päivänä erässä kilpailuissa vuodet kuitenkin kävelevät häntä vastaan kauniin rautiaan hevosen muodossa. Kilpailupaikan hälyssä Josefina ei oivalla sitä heti. Hevonen voisi olla mikä tahansa puoliverinen esteratsu, vielä nuoren näköinen, energinen, siro ja virtaviivainen, eikä Josefina ensiksi tunnistakaan omaa kasvattiaan.
Ehkä, jos Cha Ching olisi kasvanut kotona Ruskamäessä niin kuin Tiger, Verna ja Terttu — ehkä Josefina sitten tunnistaisi rautiaan tamman yhdeksi omistaan. Mutta Cha Ching on asunut varsana Saksassa ja muuttanut sitten suoraan uuden omistajansa luo. Se on Josefinan kasvatti, mutta eri tavalla kuin Tiger, Verna ja Terttu. Josefina ei ole ollut osa Cha Chingin elämää eikä Cha Ching hänen, ja siksi ohikulkeva hevonen voisi olla ihan mikä tahansa muu.
Jokin saa hänet kuitenkin pysähtymään verryttelykentän laidalle ja katsomaan hevosta toistamiseen. Sillä on näpsäkkä ravi, ja näpsäkästi se myös nostaa laukan. Tamman nuoren iän näkee hontelosta olemuksesta ja siitä, miten se jännittyy tasapainonsa vähän horjahtaessa. Askel lyhenee ja raudikko painuu lyhyeen muotoon, mistä taitava ratsastaja kannustaa sitä jo seuraavassa askeleessa rennommaksi ja pidemmäksi.
Ja sitten Josefina on jo kääntänyt katseensa muualle ja jatkanut elämäänsä, sillä vielä silloinkaan Cha Ching ei ole hänelle tuttu.
Vasta kun nimi osuu hänen silmiinsä tuloslistojen selaamisen yhteydessä Josefina Rosengård Alsila oivaltaa nähneensä kilpailuissa omin silmin oman kasvattinsa. Se on hätkähdyttävää.
“Rasmus”, nainen sanoo aviomiehelleen. “Onpa omituista! Mä näin tänään Sissin.”
Rasmuksen ei tarvitse sanoa mitään: Josefina näkee miehen ilmeestä, ettei Riesan hikistä selkää vetisellä sienellä huuhtova puolisokaan tiedä, mistä hän puhuu.
“Seran varsan”, Josefina selvittää. “Sen, joka syntyi Saksassa ennen kuin Seran piti tulla mulle ratsastettavaksi. Mieti, että Sissikin on nyt jo kilpahevonen.”
Rasmuksen ilme kirkastuu ja yhtäkkiä Josefina näkee kolmissakymmenissään olevassa miehessä heijastuksen siitä pojasta, johon hän nuorempana pihkaantui päätä pahkaa. Jotakin veikeää ja huoletonta.
“Kappas vain. Onko se nyt sitten sitä oikeeta aikuisuutta, kun törmäilee omiin kasvatteihin maailmalla”, mies sanoo ja sulkee Riesan jaban oven hevosen perässä, kun valmiiksi hoidettu tamma pääsee iltaheinilleen.
Josefina hymyilee ja miettii Sissiä pienenä maitovarsana, aivan vastasyntyneenä. Hän näki varsan silloin kaukaa näytön kautta. Se oli pelkkää jalkaa ja sen läsi hohti vitivalkoisena vielä kosteuttaan tummalta näyttävän muun peitinkarvan keskeltä.
“Kehtaisikohan sitä käydä tervehtimässä”, Josefina mietiskelee ääneen.
“Tietysti kehtaa”, Rasmus sanoo vuorenvarmana ja haroo hiuksia pois kasvoiltaan. “Mennäänkö heti? Äiti kyllä pärjää vielä hetken ennen kuin mennään vapauttamaan se.”
“Onneksi se lähti mukaan”, Josefina sanoo kiitollisena, kun he suuntaavat käsi kädessä selvittämään, yöpyykö Cha Ching kilpailualueella ja jos, niin missä. Heidän kävellessään Josefina naurahtaa pehmeästi: “Onneksi sentään ihan kaikki kasvatit ei muuta kotoa heti maailmalle!”
Rasmus vetää hänet (kilpailupäivän jäljiltä yhä hikiseen) kainaloonsa ja moiskauttaa pusun hänen ohimolleen.
“Sanos muuta. Hei, kenellä se Sissi olikaan? Onko se millään tasolla tuttu?”
Eräänä päivänä erässä kilpailuissa vuodet kuitenkin kävelevät häntä vastaan kauniin rautiaan hevosen muodossa. Kilpailupaikan hälyssä Josefina ei oivalla sitä heti. Hevonen voisi olla mikä tahansa puoliverinen esteratsu, vielä nuoren näköinen, energinen, siro ja virtaviivainen, eikä Josefina ensiksi tunnistakaan omaa kasvattiaan.
Ehkä, jos Cha Ching olisi kasvanut kotona Ruskamäessä niin kuin Tiger, Verna ja Terttu — ehkä Josefina sitten tunnistaisi rautiaan tamman yhdeksi omistaan. Mutta Cha Ching on asunut varsana Saksassa ja muuttanut sitten suoraan uuden omistajansa luo. Se on Josefinan kasvatti, mutta eri tavalla kuin Tiger, Verna ja Terttu. Josefina ei ole ollut osa Cha Chingin elämää eikä Cha Ching hänen, ja siksi ohikulkeva hevonen voisi olla ihan mikä tahansa muu.
Jokin saa hänet kuitenkin pysähtymään verryttelykentän laidalle ja katsomaan hevosta toistamiseen. Sillä on näpsäkkä ravi, ja näpsäkästi se myös nostaa laukan. Tamman nuoren iän näkee hontelosta olemuksesta ja siitä, miten se jännittyy tasapainonsa vähän horjahtaessa. Askel lyhenee ja raudikko painuu lyhyeen muotoon, mistä taitava ratsastaja kannustaa sitä jo seuraavassa askeleessa rennommaksi ja pidemmäksi.
Ja sitten Josefina on jo kääntänyt katseensa muualle ja jatkanut elämäänsä, sillä vielä silloinkaan Cha Ching ei ole hänelle tuttu.
Vasta kun nimi osuu hänen silmiinsä tuloslistojen selaamisen yhteydessä Josefina Rosengård Alsila oivaltaa nähneensä kilpailuissa omin silmin oman kasvattinsa. Se on hätkähdyttävää.
“Rasmus”, nainen sanoo aviomiehelleen. “Onpa omituista! Mä näin tänään Sissin.”
Rasmuksen ei tarvitse sanoa mitään: Josefina näkee miehen ilmeestä, ettei Riesan hikistä selkää vetisellä sienellä huuhtova puolisokaan tiedä, mistä hän puhuu.
“Seran varsan”, Josefina selvittää. “Sen, joka syntyi Saksassa ennen kuin Seran piti tulla mulle ratsastettavaksi. Mieti, että Sissikin on nyt jo kilpahevonen.”
Rasmuksen ilme kirkastuu ja yhtäkkiä Josefina näkee kolmissakymmenissään olevassa miehessä heijastuksen siitä pojasta, johon hän nuorempana pihkaantui päätä pahkaa. Jotakin veikeää ja huoletonta.
“Kappas vain. Onko se nyt sitten sitä oikeeta aikuisuutta, kun törmäilee omiin kasvatteihin maailmalla”, mies sanoo ja sulkee Riesan jaban oven hevosen perässä, kun valmiiksi hoidettu tamma pääsee iltaheinilleen.
Josefina hymyilee ja miettii Sissiä pienenä maitovarsana, aivan vastasyntyneenä. Hän näki varsan silloin kaukaa näytön kautta. Se oli pelkkää jalkaa ja sen läsi hohti vitivalkoisena vielä kosteuttaan tummalta näyttävän muun peitinkarvan keskeltä.
“Kehtaisikohan sitä käydä tervehtimässä”, Josefina mietiskelee ääneen.
“Tietysti kehtaa”, Rasmus sanoo vuorenvarmana ja haroo hiuksia pois kasvoiltaan. “Mennäänkö heti? Äiti kyllä pärjää vielä hetken ennen kuin mennään vapauttamaan se.”
“Onneksi se lähti mukaan”, Josefina sanoo kiitollisena, kun he suuntaavat käsi kädessä selvittämään, yöpyykö Cha Ching kilpailualueella ja jos, niin missä. Heidän kävellessään Josefina naurahtaa pehmeästi: “Onneksi sentään ihan kaikki kasvatit ei muuta kotoa heti maailmalle!”
Rasmus vetää hänet (kilpailupäivän jäljiltä yhä hikiseen) kainaloonsa ja moiskauttaa pusun hänen ohimolleen.
“Sanos muuta. Hei, kenellä se Sissi olikaan? Onko se millään tasolla tuttu?”
Varustekaappi
